Platonille korkein mahdollinen idea oli hyvän idea. Kristinuskossa Jumala kuvaa kaikkea hyvää ja tahtoo hyvää kaikille. Tekoa, josta seuraa jotakin toivottua ja moraalisesti oikeaa, voidaan pitää hyvänä. Hyvä ei siis ole aivan yksinkertaisesti selitettävissä ja sitä voidaan pitää melko henkilökohtaisena. En nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että tavoiteltaisiin henkilökohtaista hyvää. Jokainen meistä kuitenkin ajattelee, että mitä jostakin teostamme seuraa meille itsellemme. Ajattelemme myös mitä siitä seuraa muille ja tavoittelemme sellaista tekoa, josta seuraisi kaikille jotakin hyvää.
Kuten kristinuskon kultainen sääntökin menee: "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille". Emme kuitenkaan voi tietää mitä muut pitävät hyvänä ja täten emme voi tietää teemmekö omilla teoillamme muillekin jotakin hyvää. Kristinuskossa oikeasta tavasta saavuttaa jokin tavoiteltava asia seuraa yleisesti jotakin hyvää, mutta myös väärästä teosta voi seurata jotakin hyvää. Ja lievät väärät teotkin lienevät aivan suotavia tavoiteltaessa jotakin hyvää, jos kristinuskon ohjenuoria seurattaisiin aivan pilkulleen syntyisi melko lailla erinäisiä ristiriitoja. Mikäli kaikki meistä tekisivät aina oikein, emmekä ikinä valehtelisi tuottaisimme käytännössä joka hetki tuskaa jollekin. Tämän vuoksi teemme välillä vääriä tekoja, mutta tuotamme kuitenkin jotakin hyvää. Kristinusko sopeutuu siis kuitenkin melko suopeasti siihen miten saavutamme hyvän. Kunhan noudatamme kymmentä käskyä ja keskitymme muihin ihmisiin, emmekä pelkästään henkilökohtaisen hyvän tuottamiseen.
Tagit:
Jaa
Sinun tulee olla No voi ihme:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon