Antiikin ajattelijat

[Anne Rongas]

Etsi jokin itseäsi kiinnostava ajatus antiikin filosofilta (yksi ajatuskatkelma riittää). Voit lukea ajatuksen oppikirjastasi, jostakin muusta kirjasta (kirjastosta) tai etsiä internetistä, esimerkiksi Wikipedian artikkelista Esisokraatikot.

Esittele löytämäsi ajatus ja perustele, miksi se on kiinnostava. Mitä annettavaa yli 2000 vuotta sitten eläneillä filosofeilla on aikamme ihmiselle?

Voit etsiä ajatuksia mm. näiltä filosofeilta: Thales, Anaksimandros, Anaksimenes, Pythagoras, Herakleitos, Anaksagoras, Empedeklos, Demokritos, Filolaos, Eudoksos, Teofrastos, , Sokrates, Platon, Aristoteles.

[Anne Rongas]

Tutustu johonkin uuteen vanhaan:

Anaksagoraan lausumia löytyy täältä (englanniksi).

Wikipedia kertoo Anaksagoraasta.

[Reija Luoma]

Jotenkin tuli mieleen Raamatun luomiskertomus, Jumalan tilalla vain Järki, mikä sisälsi kaiken tiedon ja joka loi ja laittoi asiat paikoilleen.

Osaisitko sanoa onko näillä kahdella jotain kytköksiä toisiinsa?

[Anne Rongas]

Hyvä kysymys! Monilla antiikin ajattelijoilla oli ajatus logoksesta, joka edustaa tätä järkeä.

Monet antiikin ajattelijat eivät kannattaneet erityisesti mitään uskonnollista näkemystä, mutta heidän ajatuksissaan on myöhemmin nähty kytköksiä esimerkiksi kristilliseen ajatteluun: Kirkkoisä Augustinus oli perehtynyt Platoniin, Tuomas Akvinolainen myöhemmällä keskiajalla taasen Aristoteleeseen.

[Anne Rongas]

Monissa antiikin teksteissä tulee esiin ajatus Tunne itsesi (jolle on monta isää ja äitiä).

Muistan tuon lausuman jo nuoruudessa herättäneen paljon ajatuksia, vaikka omana kouluaikanani ei filosofiaa luettukaan. Kreikaksi gnothi seauton. Ihminen voi elää luulojen vankina.

Itsetuntemus on toisaalta hyvin haasteellista, koska se pakottaa tutkimaan omia rajojaan ja menemään niiden yli. Esikuvat kannustavat. Se, että joku menneisyydestä kehoittaa: tunne itsesi, voi tietyssä tilanteessa kannustaa minua eteenpäin.

Yleensä ne ihmiset, jotka jotenkin tuntevat itseään, ovat rennompia ja ymmärtäväisempiä. Sitä pidän tavoittelemisen arvoisena.

[Terje]

Todellisuus on kuin tuli: se on liikessä ja muuttaa muotoaan. Minua kiinnostaa se ajattelu koska ajan mennessä muuttuu ajattelut, tulee uusi toduus. Kaikki meidän ympäristömme on jo liikkessä.Onko se totuus mitä on nyt, oliko se vuosisatoja ennen sama ja jääkö se totuus pysymään samalla tavalla kuin nyt?

[Anne Rongas]

Hieno ajatus! Olet antiikin ajattelijoiden jalanjäljillä. Heitäkin kiinnosti muutos.

[Reija Luoma]

Parmenides (n. 515-450 eKr.):
"Se, mikä muuttuu muuksi, ei ole enää sitä, mitä se oli ennen, joten muutoksessa olevasta tulee eräässä mielessä olematon."

Tämä panee miettimään oikein todenteolla, kuinka mikään voi pysyä samana kaiken muutoksen keskellä? Onko maailmassa mitään muuttumatonta? Monien vuosien jälkeen, muistellessaan menneitä tapahtumiaan ja ajatuksiaan, pysähtyy ajattelemaan kuinka on muuttunut siitä ajasta tähän päivään, mutta kuinka on vielä sama ihminen; ainakin nimeltään tai vähintäänkin sosiaaliturvatunnukseltaan, näin karkeasti. Voiko ihmistä enää silloin pitää samana ihmisenä? Tavallaan voit, tavallaan et. Arvomaailmasi on voinut kokea muodonmuutoksen, mutta sinulla on silti samat vanhemmat kuin enennkin. Fyysisesti emme näytä varmaan minään päivänä täysin samalta ja henkisesti kasvamme tai taannumme jatkuvasti.

Tuntuu että ainut, mikä pysyy ihmisen elämässä samana koko elämän ajan on ihmisen menneisyys, vaikka sitä tuleekin lisää, mutta sitä ei pysty muuttamaan. Muutumme siis elämämme aikana niin paljon että lopulta olemme täysin erilaisia kuin matkame alussa ja lopulta päädymme muutoksen johdosta olemattomiksi. Voi vain todeta, että ehkä Parmenideksen ajatuksissa oli sittenki jotain perää.

[Anne Rongas]

Hienoa pohdiskelua Reija, olet päässyt filosofian nuotiotulille. Et ollut sillä tunnilla, kun kerroin eräästä klassisesta ajatusleikistä, jota filosofit ovat miettineet: kuvitellaan, että lähdemme pitkälle purjehdukselle laivalla, jota matkan varrella korjamme jatkuvasti niin, että matkan päätteeksi laivan jokainen lauta, masto ja muu osa on korvattu toisella, olemmeko saapuneet satamaan samalla vai eri laivalla?

Itse ihastelen sitä näkökulmaa, jota nuo ammoiset ajattelijat tarjoavat meille informaatiovirrassa eläville. Maailma on muuttunut aina ja toisaalta monet asiat ovat pysyneet samoina aina. Tuo Parmenideen ajatus sopii myös avaimeksi joihinkin ihmissuhdekiemuroihin: jos en salli toisen muuttuvan, pidän kiinni jostain, jota ei oikeastaan enää ole olemassa.

[Taru]

Sokrates: "Elämä ilman tutkiskelua ei ole ihmiselle elämisen arvoista"

Ajatus tuntui kiinnostavalta, sillä lukiessani sen ensimmäisen kerran en oikein ymmärtänyt, miksi Sokrates ajatteli näin. Kun aloin pohtia ajatusta tarkemmin, ymmärsin, että näinhän asia oikeastaan on. Jos maailmassa on jotain mitä tutkia, on myös jotain, mistä emme vielä tiedä kaikkea. Mikäli tietäisimme jo kaiken, ei mikään yllättäisi meitä tai pistäisi ajattelemaan. Tällaista asiaa ei ehkä uskoisi kaipaavansa, mutta pidemmän päälle elämä alkaisi luultavasti tuntua melko merkityksettömältä. Ihminen tarvitsee tutkiskelua kehittääkseen ajatteluaan ja laajentaakseen ajatusmaailmaansa, eikä sitä tulisi missään tapauksessa väheksyä.

Vaikka antiikin filosofit ovat eläneet yli 2000 vuotta sitten, monet ajatukset ovat yhä ajankohtaisia. He ovat pohtineet samankaltaisia asioita kuin me ja esittäneet omia näkemyksiään asioista. Nykyajan ihmiset voivat samaistua heidän ajatuksiinsa ja huomata, että asioiden pohdiskelu voi olla hyvinkin palkitsevaa ja rentouttavaa. Jatkuvan kiireen keskellä ihmisten olisi välillä hyvä pysähtyä miettimään asioita ja tutkiskelemaan niin itseään kuin ympäröivää maailmaakin. Tästä meidän kannattaisi ottaa mallia antiikin filosofeilta.

[Anne Rongas]

Tosi hienosti pohdittu Taru. Kun katsoo pientä lasta, hän elää jatkuvan ihmettelyn tilassa ja on täynnä intoa. Taiteilijoita ja tutkijoita vie eteenpäin uteliaisuus, eläytyminen, jatkuva tutkiminen. Harrastukset ovat ihmisille usein suuren innostuksen kohteita, johonkin uppoudutaan täysin. Mitä enemmän jostain kiinnostuksensa kohteesta tietää, sitä selvemmin on Sokrateen kanssa samaa mieltä: "Tiedän, miten vähän tiedän." Ihmettelijän ja tutkiskelijan matka ei lopu kyhyeen.

Antiikin ajattelijoihin (tai muihin muinaisiin ajttelijoihin) tutustuminen paljastaa, miten ihmisyyteen kuuluu paljon ajatonta ja miten historiaa kohtaan tai muita kulttuureja kohtaan kannattaa suhtautua kuunnellen, oppimisasenteella, jopa näyrin mielin.

[Jonna]

- " Myös palkkatyön tekijät voitiin Aristoteleen mukaan jättää kansalaisoikeuksien ulkopuolelle, koska työ turmelee luonteen ja ainakin vie kaiken ajan, jota tarvittaisiin hyveellisen luonteen kehittämiseen. " -

Aluksi en voinut muuta kun ihmetellä lausetta. Se jopa hiukan huvitti, sillä nykyään lähes jokaisen toimeentulo riippuu työstä. Että miksi palkkatyötä tekevät eivät voisi olla hyveellisen luonteisia. Koitin ymmärtää mitä Aristoteles oli pohjimmiltaan ajatellut.
Uskon, että Aristoteles oli pohtinut työntekijän asemaa. Työntekijä tekee sitä, mitä hänen käsketään tehdä. Hänellä ei ole vapautta sitä itse määrätä. Ja työnteko vie tosiaan paljon aikaa ihmisen elämästä. Aristoteleellä oli oma käsityksensä siitä, että mikä on hyveellinen luonne ja että miten sitä voi kehittää. Ajatuksena hänellä varmaan oli jokaisen oma itsenäinen pohtiminen, mitä jokainen työläinen työssään ei pääse toteuttamaan.
Hyveellisellä luonteella hän ei toivottavasti tarkoittanut samaa kuin hyväluonteinen.

[Anne Rongas]

Mainiota Jonna, löysit tosi kiinnostavan ajatelman! Voimme pohtia sitä, miksi Suomi ei ole antiikin kehto. Tietynlainen joutilaisuus on edellytys sille, että ihminen voi pysähtyä miettimään syntyjä syviä. Täällä karussa Pohjolassa on ollut suuri työ säilyä hengissä.

Antiikin Kreikka soi vapaille miehille aikoinaan aikaa pohtia vapaasti mitä mieleen juolahti. Toisaalta noihin aikoihin orjuus oli hyväksytty ja naiset yleensä hoitivat kotiliettä. Monet filosofit jopa väheksyivät naisten kykyä ajatella. Suomen Filosofinen yhdistys kävi vielä 1900-luvun alussa keskustelua siitä, voiko nainen harjoittaa filosofiaa.